Retrostelussa Castlevania: Symphony of the Night / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Castlevania: Symphony of the Night

5.11.2017 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
15
Retrostelussa Castlevania: Symphony of the Night

Salaisuuksien pino, mutta ei surkea sellainen

Castlevania­-sarjalla on pitkät ja jalot perinteet, joista minä en kamalasti piitannut useisiin vuosiin. Olin toki pelannut NESin Castlevania-pelejä ja saanut Simon’s Questista niin huonot vaikutelmat, että kiinnostus koko sarjaa kohtaa kyykkäsi suunnilleen siihen. Super Castlevania oli toki melkoista silmäkarkkia, mutta nuoren miehen rahat eivät riittäneet 600 markan peliin, jonka pelasi läpi iltapäivässä.

Kaikki muuttui kuitenkin vuonna 1997, jolloin pelikaupassa työskennellyt kaverini tuli viikonlopuksi vierailemaan ja toi mukanaan pinon aivan uudenkarheita pelejä. Mukana oli myös Symphony of the Night, jota sitten pelasinkin suunnilleen koko viikonlopun.

Olen aina pitänyt Castlevanian tyylisestä viktoriaanisesta goottikauhusta, joten Symphony of the Night vetosi minuun välittömästi aihepiirillään. PlayStation loihti ruudulle uskomattoman upeaa pikselitaidetta, jonka avulla synkkä maailma heräsi eloon tavalla, johon aiemmat Castlevaniat eivät olleet kyenneet. Ja se musiikki! Koska kyseessä oli CD-peli, musiikki oli tietenkin levyllä ihan ääniraitoina ja sieltä ne ripattiin saman tien tietokoneen kovalevylle jatkokuuntelua varten.

Todellinen tähti oli kuitenkin pelattavuus, sillä vaikka Symphony of the Night ei ollut läheskään ensimmäinen Castlevania-peli, se oli sarjan ensimmäinen todellinen metroidvania-peli ja esikuva kaikille myöhemmin tulleille sarjan peleille. Lineaariset kentät olivat historiaa ja pelaaja sai nyt tutkia rauhassa koko kartanoa. Eihän toki siitä aluksi ollut tutkittavissa kuin pieni kaistale, sillä linna aukesi tasaista vauhtia pelaajan oppiessa tuplahyppyjä tai vaikka kyvyn muuttua usvaksi.

Kun viikonloppu oli ohi ja peli palautettiin kauppaan, marssin itse samaa vauhtia perässä ostamaan oman kopioni, jota sitten pelailin kuukausien ajan. Muistaakseni läpäisin molemmat linnat – joista toinen on siis se ensimmäinen linna peilikuvana – ja muutenkin olisin tahkonnut pelistä suunnilleen platina-trophyn, jos PlayStationilla olisi sellaisia ollut.

Symphony of the Night aloitti myös vuosikausia kestäneen ihastukseni koko pelisarjaan, jonka myötä olen ostanut ja pelannut kaikki Nintendon käsikonsoleille julkaistut samanhenkiset jatko-osat, sekä ne aikanaan pelaamatta jääneet varhaisemmat osat. Sitä kautta löysin myös oman suosikki-Castlevaniani, joka ei siis suinkaan ole Symphony of the Night. Mikä sitten? Ehkä sen aika päätyä retrosteltavaksi on vielä edessä…

Sitä odotellessa voin suositella lämpimästi Symphony of the Nightia. 20 vuoden ikä ei ole nimittäin vähentänyt pelin hohtoa lainkaan.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä uudistuneessa Pelaajalehti.comissa joka sunnuntai!.

Kommentit

Käyttäjän Qvistus kuva
Qvistus

En ole mikään suuri Castlevania-tuntija - enemmänkin Metroid-mies. Klassisista Castlevanioista olen tykännyt eniten 3:sta. Yksi syy on se, että Nes-grafiikat miellyttää silmääni enemmän. Castlevania IV tuntuu lisäksi jotenkin kankeammalta. Uudemmista muistan pelanneeni ainakin Aria Of The Sorrowta GBA:lla aikoinaan. Symphony Of The Nightia en ole mennyt läpi. En tiedä onko Symphony Of The Nighissa Super Metroidin kaltaistia sequence break:ejä. Super Metroidhan rakennettiin niin, että asiat on mahdollista tehdä eri tavoin ja lisäksi pelimekaniikat mahdollistaa jopa sellaisten asioiden tekemisen mitä suunnittelijat eivät ole edes tarkoittaneet. Saatan puhua läpiä päähäni, mutta SOTN:n liikevalikoima tuntuu rajoittuneemmalta, joten siinä on ehkä vähemmän mahdollisia tapoja "rikkoa" peliä. Pitäisi kyllä ehkä tutustua pelin speedrunning-skeneen hieman paremmin.

Käyttäjän BlueShell kuva
BlueShell

SotN on myös minusta sarjan paras peli, mutta on muutamia hyviä pelejä tullut sen jälkeenkin, lähinnä tuolla Nintendon käsikonsolien puolella. Lähinnä Aria of Sorrow, Dawn of Sorrow ja Portrait of Ruin olivat sellaisia jotka ainakin omalla kohdalla olivat erittäin hyviä ja jatkoivat uskollisesti SotN:n aloittamalla tiellä. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan tutustumaan, jos SotN oli kiinnostava mutta nuo nimet ei ole pelattuja. Myös Order of Ecclesia oli laadukas peli, mutta en jostain syystä pitänyt siitä yhtä lailla kuin noista aiemmin mainitusta.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Keskusteluun liittyen: Lords of Shadow ei ollut huono peli vaan sen jatko-osa oli huono, monellakin tapaa. 2D-castlevanioita voisi vaikka Switchille tulla jatkossa kun näyttää että 3D-vaniat vedettiin pöntöstä alas LoS2:n jälkeen.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus zappah

Keskusteluun liittyen: Lords of Shadow ei ollut huono peli vaan sen jatko-osa oli huono, monellakin tapaa. 2D-castlevanioita voisi vaikka Switchille tulla jatkossa kun näyttää että 3D-vaniat vedettiin pöntöstä alas LoS2:n jälkeen.

Onko joku syy miksi 2D Castlevania ei voisi palata myös muille alustoille? Mitä useammalla olisi mahdollisuus pelata niitä, niin sen parempi. Esim. olen itse jättänyt monta niistä väliin juuri sen takia, kun en pelaa käsikonsoleilla. Haluisin nimenomaan nämä pelit vaikka PS4:lle! Ja vielä fyysistä kopiota hyllyyn. Kelpaa ne Switchillekin sitten kun joskus sen ostan, kun korjattu ja parannettu malli tulee kauppoihin. Mutta jos minä tekisin päätöksiä Konamilla, niin haluaisin myydä pelin mahdollisimman monille ja jos se toimii Switchillä, niin se toimii muillakin konsoleilla ja pc:llä.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus zappah

Keskusteluun liittyen: Lords of Shadow ei ollut huono peli vaan sen jatko-osa oli huono, monellakin tapaa. 2D-castlevanioita voisi [b]VAIKKA[/b] Switchille tulla jatkossa kun näyttää että 3D-vaniat vedettiin pöntöstä alas LoS2:n jälkeen.

Lainaus snaketus

Onko joku syy miksi 2D Castlevania ei voisi palata myös muille alustoille? Mitä useammalla olisi mahdollisuus pelata niitä, niin sen parempi. Esim. olen itse jättänyt monta niistä väliin juuri sen takia, kun en pelaa käsikonsoleilla. Haluisin nimenomaan nämä pelit vaikka PS4:lle! Ja vielä fyysistä kopiota hyllyyn. Kelpaa ne Switchillekin sitten kun joskus sen ostan, kun korjattu ja parannettu malli tulee kauppoihin. Mutta jos minä tekisin päätöksiä Konamilla, niin haluaisin myydä pelin mahdollisimman monille ja jos se toimii Switchillä, niin se toimii muillakin konsoleilla ja pc:llä.

Siellä on tuo "vaikka"-sana lauseessa, jonka voisi kuvitella olevan jo vastaus tuohon kysymykseen, jota ei pitäisi olla olemassa sen sanan käyttämisen takia.

Avataan nyt sen verran että minusta tuollaiset 2D-pelit, jotka eivät grafiikalla juhli, sopisivat hienosti laitteelle, jolla pelaamista voisi halutessaan jatkaa vaikkapa sängyssä loikoillen. En siinä sanonut mitään siitä etteikö sitä voisi tulla myös muille alustoille, niillä ei vain tuota mahdollisuutta olisi olemassa, jonka vuoksi siis tulin maininneeksi Switchin erikseen.

Switchilläkin aion pelata vähänkin "isommat" pelit ulkoiselta ruudulta ja kannettavana lähinnä teokset, jotka "kärsivät" vähemmän pienestä ruudusta.

Mutta: Parannettavaahan on aina kaikessa mutta mitä tuosta Switchistä pitäisi korjata? Onhan siellä toki monenlaista ollut mutta itse olen siinä käsityksessä että ne on normaalia laatuvaihtelua tai vastaavaa. Ei mitään RRoD-hommia kuitenkaan. Toki nyt kun muistin, niin Nintendolla on tapana käsikonsoleistaan tuoda hyvinkin pian uusi malli pihalle, joten voihan siellä jotain olla tulossa. Eri asia milloin.