Retrostelussa Cannon Fodder – hallituksen ja veteraanien hampaisiin joutunut sotaklassikko / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Cannon Fodder – hallituksen ja veteraanien hampaisiin joutunut sotaklassikko

5.05.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
3
Retrostelussa Cannon Fodder – hallituksen ja veteraanien hampaisiin joutunut sotaklassikko

Cannon Fodder

Kehittäjä: Sensible Software
Julkaisija: Virgin Interactive
Julkaisu: 1993
Alustat: Amiga, Atari ST, Super Nintendo, PC, Sega Megadrive, Atari Jaguar

Oikeassa sodassa ei ole mitään hauskaa, mutta sotapelit kyllä voivat olla oikein viihdyttäviä. Harva niistäkään on suorastaan hauska, mutta brittiläisen Sensible Softwaren Cannon Fodder tekee merkittävän poikkeuksen.

Muun muassa Sensible Soccer ­-pelisarjasta tunnettu Sensible Software väkersi vuonna 1993 pelin, jota voisi parhaiten kuvailla sotaparodiaksi. Siinä sivussa he onnistuivat kehittämään yhden Amiga-aikojen parhaista räiskintäpeleistä.

Sensible Softwaren väki ei ottanut mitään vakavasti, ja pelistä toiseen briteille rakkaat aiheet saivat kuulla kunniansa. Cannon Fodderin kohdalla meni jo överiksi, sillä peli sai paheksuntaa paitsi brittiläisiltä veteraanijärjestöiltä, myös ihan maan hallitukselta. Markkinoinnissa käytettiin näkyvästi neilikankukkia, joilla on ollut ensimmäisestä maailmansodasta asti Britanniassa merkittävä symbolinen arvo. Niillä vitsailu ei oikein miellyttänyt asianomaisia, joten Sensible Softwaren väki vähän tuunaili peliään. Nyt sen kannessa komeilee punainen ja kovin neilikkamainen kukka, joka ei kuitenkaan ole neilikka.

Ei ole sinänsä ihme, että peli pääsi veteraanien hampaisiin, sillä sen ikimuistoinen introvideo alkaa sanoilla ”War has never been so much fun”. Sensible Softwaren poikien poseeratessa ylijäämäkamoissa ja leluaseet käsissä naisääni laulaa pirteän reggae-biitin tahtiin veljien tappamisesta ja näiden ruumiiden jättämisestä mätänemään auringonvaloon.

Niin humoristinen kuin peli onkin, se on myös selkeästi sotaa ja siihen liittyvää nationalismia vastaan. Tehtävien välissä armeijan tukikohdan eteen kerääntyy alati kasvava jono innokkaita värväytyjiä. Ruudun ylälaidassa komeilee futistyylinen ”kotijoukkue 297 – 72 vierasjoukkue” -pistenäyttö, jolla pidetään kirjaa taistelussa tapetuista. Kuolleita muistetaan hautakivien ohella high score -listalla, jonne vain kovimmat jermut pääsevät.

En sinänsä ihmettele, että tällainen huumori ei oikein mennyt valtayleisölle läpi.

Peli itse on mitä mainioin, joskin vuoden 2018 silmin jo hieman kömpelö, toimintapeli. Pelaaja ohjastaa ryhmäänsä yksinkertaisilla hiirikontrolleilla: vasen nappi liikuttaa ryhmää kursoria kohti, oikea ampuu sitä kohti. Myöhemmin mukaan heitellään kranaatteja ja sinkoja sekä ajoneuvoja, mutta peli ei koskaan unohda yksinkertaisia juuriaan. Osumantarkistus voisi olla vähän parempi, sillä nyt soturit juuttuvat vähän väliä seiniin ja selvästi ohi menneet luodit tappavat porukkaa, mutta sellaista se sota on.

Sympaattisten Sensible Software -pikku-ukkojen sota on yllättävän brutaalia, sillä osuman saaneet lentävät hirmuisessa kaaressa veren saattelemana pusikkoon kuolemaan, ja joskus poloiset jäävät kentälle kitumaan, jolloin ne voi joko päästää tuskistaan tai jättää kärsimään.

Omat joukot kuolevat parhaimmillaan kuin liukuhihnalta, mutta uusia innokkaita tulijoita riittää. Peli jäi faniensa mieleen myös sotureiden nimillä, joihin oli haettu inspiraatiota kehitystiimin ohella klassisesta brittihuumorista. Kun Jools, Jops ja Stoo ovat kuolleet, pian on Spottyn, Pervyn ja Nerdyn vuoro hypätä rintamalle.

- Hahmojen nimet osoittavat, että kyseessä eivät ole vain kasvottomien sotilaiden uhraukset ja hautakivet muistuttavat pelaajaa siitä, että ihmiset todella kuolevat sodissa, pelin pääsuunnittelija Jon Hare selitti.

Monen muun kestoklassikon tavoin myös Cannon Fodder on aika ainutkertainen hitti. Se sai parikin toinen toistaan huonompaa jatko-osaa, ja vaikka myöhemmin yrittäjiä on riittänyt, kukaan ei ole enää päässyt lähellekään klassikkopelin tuntumaa saati sitten sen samaan aikaan oudon koskettavaa ja herkullisen hauskaa tunnelmaa.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä  Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Tämä koukutti aika pahasti joskus, kun Amiga 500 oli kodin pelikeskus, enkä edes osaa mieltää pelin eeppistä intromusiikkia legitiksi ilman Amigan levyaseman lukuääntelyä. Siitä puuttuu jotain kun sen kuulee ilman sitä. Harmi, että jatko-osa ei sitten ollut niin hyvä, tai ainakin sellainen muisto minulla on siitä.

Käyttäjän tiger80 kuva
tiger80

Laitahan Cannon Fodder CD32 -musavideo myös artikkeliin. Se on aika hauska.

Käyttäjän make72 kuva
make72

Pelaan vielläkin Cannon fodderia Amiga 1200 sillon tällön ihan huikee peli.