Parhaat Star Wars -pelit kautta aikojen, päätösluku: Vapaus vanhassa tasavallassa / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Parhaat Star Wars -pelit kautta aikojen, päätösluku: Vapaus vanhassa tasavallassa

25.05.2018 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
5
Parhaat Star Wars -pelit kautta aikojen, päätösluku: Vapaus vanhassa tasavallassa

Artikkeli on alunperin julkaistu Pelaaja-lehdessä numero 177 kesäkuussa 2017. Julkaisemme sen nyt verkkoon sovitettuna artikkelisarjana tänään 41-vuotispäiväänsä viettävän alkuperäisen elokuvan sekä tällä viikolla ensi-iltansa saaneen Solo: A Star Wars Story -elokuvan innoittamina.

***

Sivu 1 | Sivu 2 | Sivu 3 | Sivu 4 | Sivu 5

Vapaus vanhassa tasavallassa

Koska Tähtien sota on sankarifantasiaa, jonka juonenkäänteet ja hahmot olivat täysin Lucasin käsissä, pelaajille eikä pelinkehittäjille ei jäänyt paljoa tilaa omien suurseikkailujen keksimiseen. Vastaus löytyi kaukaisesta menneisyydestä. Kun BioWare alkoi kehittää Knights of the Old Republic -roolipeliään, se sai luvan tehdä uusia, aivan omia tarinoitaan 4 000 vuoden takaisessa menneisyydessä. Aikakautta oli aiemmin tutkailtu 1990-luvun alun Tales of the Jedi -sarjakuvissa, mutta tämä maailma oli periaatteessa tyhjä kangas. Ja kuinka ollakaan, niin syntyi ns. vanhan tasavallan aikakausi, joka näyttää, kuulostaa ja tuntuu 90-prosenttisesti tuntemaltamme Tähtien sodalta.

Knights of the Old Republic (2003) oli yksi onnistuneimmista Star Wars -peleistä, ja siihen on monta hyvää syytä. Se oli ensimmäinen peli, joka antoi pelaajan todella pelata jediritaria. Toki esimerkiksi Jedi Knight -peleissä oli nähty sapelinsuristelua, mutta jedinä olemisen ydin on moraalinen painiskelu Voiman valoisan ja pimeän puolen välissä. Puhumiseen ja päätöksiin perustuva Knights of the Old Republic antoi pelaajan tehdä omasta hahmostaan Luken, Vaderin tai jopa keisarin vastineen. Pelaajalla oli jopa Millennium Falcon, joka ei ollut ihan Millennium Falcon vaan myös linnun mukaan nimetty Ebon Hawk. Ei haitannut se, että kaikki oli kopiota. Vanha tasavalta on Star Wars -maailma, joka on tehty juuri pelaajaa varten.

Oma pelihahmo sidottiin myös taitavasti pääjuoneen selvittämään galaksin ykköspahiksen eli Darth Revanin mysteeriä. Revanista rakennettiin elämää suurempi roisto, jonka tarinan käänteet ja kohtalon pelaaja saattoi kuitenkin itse päättää. Knightsin suuri paljastus oli pelien oma ”No, I am your father” -kohtaus. Jos olet onnistunut sen jotenkin välttämään, älä enää epäröi, vaan käy tämän klassikon kimppuun heti. BioWare onnistui kuitenkin pilaamaan koko hahmon myöhemmin, kun pelaajan valinnat nollattiin ja Revanista tehtiin tusinapahis jatko-osiin. Hänelle kirjoitettiin jopa fanit suututtanut loppu Star Wars -kirjoihin. Jos vapautta annetaan, sitä ei pidä myöhemmin ottaa pois.

Vanhan tasavallan maailma laajeni Obsidianin tekemässä kakkososassa, joka panosti studion huippukirjoittajien kykyihin. Peli revitteli uskomattomia keskusteluja Voiman olemuksesta ja jedien filosofiasta, mutta se ei koskaan valmistunut. Keskeneräistä peliä on paikattu fanien toimesta, mutta emme saa koskaan selville, olisiko se todella voinut voittaa ensimmäisen Knightsin.

Varsinainen kolmas Knights of the Old Republic hyllytettiin vuonna 2004, ja pitäisi ehkä syyttää World of Warcraftin suosiota siitä, että sarjan muuntui seuraavaksi massiiviroolipeli The Old Republiciksi. BioWare teki parhaansa tehdäkseen siitä ykkösosan veroisen tarinakokemuksen, mutta hienot juonet hukkuivat MMO-mekaniikan alle. Tekijät tajusivat lopulta itsekin, että Old Republic -maailman fanit eivät tahtoneet olla osasia moninpelissä. Siksi Knights of the Fallen Empire -laajennus muunsi pelin käytännössä MMO-kahleissa riutuvaksi yksinpelikokemukseksi.

Alkuperäinen Knights of the Old Republic on edelleen BioWaren myöhemmän tuotannon helmi, ja sen ideat näkyvät esimerkiksi Mass Effect -sarjan synnyssä. Nyt kun Mass Effectin nimi on tahrattu Andromeda-pelin myötä ja Tähtien sota on taas muodissa, voimme oikeasti alkaa toivoa sitä oikeaa, seuraavaa Old Republic -peliä.

Star Wars: Knights of the Old Republic (2003)

Parhaat Old Republic -hahmot

Darth Revan

Jedien pasifismin hylännyt Revan ansioitui sodassa mandalorialaisia vastaan ja pelasti käytännössä galaksin heidän valloituksiltaan. Sitten hän lankesi pimeälle puolelle oppipoikansa Malakin kanssa ja lopulta katosi. Myöhemmissä tarinoissa hänestä tuli idoli niille jedeille, jotka eivät halunneet olla pimeällä tai valoisalla puolella vaan jossain niiden välissä. Hänestä on kirjoitettu paljon turhaa tauhkaa, sillä se aito Revan on olemassa vain ensimmäisessä Old Republic -pelissä.

Darth Revan

HK-47

Tämä paha robotti on vitsihahmo, jota rakastetaan paljon enemmän kuin Jar Jaria. HK-47 vastaa käytännössä kysymykseen: ”Entä jos C3PO olisi paha?” Kaikkia eläviä olentoja vihaava murhadroidi puhuttelee jopa omaa omistajaansa lihasäkiksi, joka olisi syytä päästää päiviltä. HK-47:n suursuosio johti valitettavasti siihen, että sen huumori lypsettiin kuiviin jatko-osissa.

HK-47

Canderous Ordo

Mandalore-planeetan supersotilaat ovat kiehtoneet Star Wars -kirjoittajia useammassakin kirjassa. Elokuvissa ja peleissä he ovat pahamaineista ja salaperäistä porukkaa, ja muun muassa Boba Fettin haarniska on heidän tekoaan. Yksi harvoista näkökulmista mandalorialaiseen tulee Ordolta, joka joutui palkkasoturiksi sen jälkeen, kun Revan tuhosi heidän galaksia valloittaneet armeijansa.

Ordo

Kreia

Knights of the Old Republic II:n tärkein hahmo on samalla pelihahmon opettaja ja pahin vihollinen. Vuoron perään hyvän ja pahan puolella ollut jedi juttelee todella outoja Voiman olemuksesta, sillä hän haluaa tuhota koko Voiman. Kreia kyselee pelaajalta moraalisia kysymyksiä, jotka hämärtävät Voiman pimeän ja valoisan puolen eroja. Siksi kakkos-Republic sopii hyvin niille faneille, jotka haluavat pureutua syvälle jedien ajatusmaailmaan.

Kreia

***

Sivu 1 | Sivu 2 | Sivu 3 | Sivu 4 | Sivu 5

Sanat: Janne Pyykkönen

Kommentit

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Kuvateksti väärin, Kreia ei esiintynyt ensimmäisessä pelissä.

Ensimmäinen KOTOR ja Mass Effect ovat todella samanlaisia pelejä ja niissä on paljon yhteisiä ideoita. HUOM! Spoilereita!

Pelien tarinan ja kenttien rytmitys on samanlainen. Tutoriaalien ja alkutarinoinnin jälkeen pelaaja saa käydä haluamassaan järjestyksessä neljällä planeetalla, jonka jälkeen lennetään muulta galaksilta piilossa olevalle planeetalle isoa loredumppia varten ja lopputaistelu käydään valtavalla avaruusasemalla.

Pelaaja joutuu tasapainoilemaan sinisen ja punaisen moraalimittarin välillä, joskaan Mass Effect ei ole aivan niin mustavalkoinen kuin KOTOR. Seikkailun aikana saa mukaan kerrallaan kaksi kaveria, jotka auttavat taistelussa ja
kommentoivat pelin tapahtumia. Kavereilla on omat sivuseikkailunsa ja mielipiteensä, ja he voivat kuolla tietyissä tilanteissa.

Pelin aikana tutkitaan muinaista, superkehittynyttä sivilisaatiota, joka aikanaan hallitsi galaksia ja jätti jälkeensä omituisia raunioita. Kaiken pahan alku ja juuri on suunnaton avaruusasema/alus, joka korruptoi käyttäjiensä mielen. Saren ja Revan tarkoittivat alunperin hyvää, mutta muinainen teknologia teki heistä pahoja.

Niin, ja taistelu on peleissä suurinpiirtein yhtä kökköä. Eipä näitä sen takia pelatakaan.

Käyttäjän Ville Arvekari kuva
Ville Arvekari
Lainaus Refloni

Kuvateksti väärin, Kreia ei esiintynyt ensimmäisessä pelissä.

Hups. Sitä se teettää, kun lisäilee toisen kirjoittamia juttuja saitille ja ei ole itse peliä pelannut :) Thanks, korjailin.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac
Lainaus Refloni

Niin, ja taistelu on peleissä suurinpiirtein yhtä kökköä. Eipä näitä sen takia pelatakaan.

Kuten aikoinaan totesin tällä sivulla, en ole KOSKAAN päässyt täysin kärryille Kotorien taistelusysteemistä. Kaikki ne hiton d20 noppakikkailut ja komentojonot, ugh. Kunhan vain pääsen peleissä eteenpäin eikä homma takkua johonkin esteeseen tai tappeluun, niin se riittää mulle. Joten Kotorien kohdalla olen täysin samaa mieltä - pelaan niitä pelejä nimenomaan hahmojen sekä varsinaisen juonen takia. Mass Effecteissä ymmärrän kuiteski paljon paremmin, että mitä helevettiä mä olen edes tekemässä. Taistelut ovat nopeatempoisempia ja kankeat komentojonot ovat historiaa. Tasapainoilu ammuskelun sekä RPG-elementtien välillä keikahtaa enemmän ammuskelun puolelle ja se hemmetin noppaysteemin on nakattu roskikseen (jonne se kuuluu). Joten ME-trilogian viihdearvo jakautuu siis tasaisemmin pelattavuuden sekä tarinankerronnan välillä, ainakin omalla kohdallani.

Star Wars-leffoissa useimmat voimankäyttäjät ovat joko viimeisen päälle hyviä tai pahoja. Hyviksiä muuttuu pahiksiksi ja päinvastoin, eli muutoksen sattuessa hahmo menee yleensä vain yhdestä ääripäästä toiseen. Qui-Gon Jinn edusti kai sitä "harmainta" mahdollista jediä mitä leffoissa nähtiin (nuoren Anakinin lisäksi), ainakin mitä nyt äkkiseltään muistelen. Mutta eipä hänkään sen koommin saanut minua kyseenalaistamaan jedien arvoja tai sääntöjä, toisin kuin vaikka Jolee Bindo.

Siihen nimeen Kotorit olivat tosi mielenkiintoisia, sillä ne toivat hyvin esille jedien puutteita ja esittelivät enemmän harmaan sävyjä. Toki peleillä on käytettävissään enemmän aikaa esitellä tarinansa kuin elokuvilla, mutta kuitenkin. Kotorissa jedien johtohahmot olivat yltiövarovaisia, ylimielisiä, suorastaan jopa tekopyhiä.

Joten kun Mark Hamill ja ne diehard Star Wars-fanit kauhistelivat Luken muodonmuutosta episodi 8:ssa, en voinut muuta kuin ihmetellä sitä. Tuota suoranaista kieltämistä, että "Jedit eivät koskaan luovuta!" tai "Minun Luke ei voisi koskaan vajota noin alas!" Kotor oli opettanut minulle, että jedit ovat erehtyväisiä siinä missä muutkin, eikä erehtyminen johda aina pysyvään lankeemukseen. Episodi kutosen jäljiltä Luke oli (oletettavasti) viimeinen hengissä oleva Jedi, jonka vastuulle jäi koko ideologian elvyttäminen... ja sitten Luke ryssi koko homman oman siskonpoikansa kanssa. Kato kummaa, kun jätkä teki sitten Jolee Bindot ja painu omiin oloihinsa häpeämään. Ainakin itselleni episodi 8 kertoi tarpeeksi hyvin ja uskottavasti, miksi ja miten Luke epäonnistui Kylo Renin kohdalla.

Mutta nähtävästi monien mielikuva Lukesta on paljon ruusunpunaisempi kuin minulla. Luke on monille se lapsuuden/nuoruuden nostalginen idoli, jota moni ei voisi mitenkään kuvitella hyökkäämään oman siskonpoikansa kimppuun. Tai jättämään siskoaan oman onnensa nojaan, vaikka taustalla olisi miten suuri häpeä sekä voimattomuuden tunne. Mutta minä voin. Ja epäilen vahvasti, että voin kiittää siitä Kotoreita.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni
Lainaus mecha_no_maniac

Mass Effecteissä ymmärrän kuiteski paljon paremmin, että mitä helevettiä mä olen edes tekemässä. Taistelut ovat nopeatempoisempia ja kankeat komentojonot ovat historiaa. Tasapainoilu ammuskelun sekä RPG-elementtien välillä keikahtaa enemmän ammuskelun puolelle ja se hemmetin noppaysteemin on nakattu roskikseen (jonne se kuuluu). Joten ME-trilogian viihdearvo jakautuu siis tasaisemmin pelattavuuden sekä tarinankerronnan välillä, ainakin omalla kohdallani.

Tarkoitin nimenomaan kankeaa ensimmäistä Mass Effectiä, jatko-osissa homma on vedetty paljon suoraviivaisemmaksi ja sulavammaksi räiskinnäksi. Ja minustakin harmaasävyinen Star Wars -universumi on paljon mielenkiintoisempi. Varsinkin Kreialta löytyy todella tylyä kritiikkiä puhtoisia jedejä kohtaan.

Käyttäjän Boblick kuva
Boblick
Lainaus mecha_no_maniac

Joten kun Mark Hamill ja ne diehard Star Wars-fanit kauhistelivat Luken muodonmuutosta episodi 8:ssa, en voinut muuta kuin ihmetellä sitä. Tuota suoranaista kieltämistä, että [i]"Jedit eivät koskaan luovuta!"[/i] tai [i]"Minun Luke ei voisi koskaan vajota noin alas!"[/i] Kotor oli opettanut minulle, että jedit ovat erehtyväisiä siinä missä muutkin, eikä erehtyminen johda aina pysyvään lankeemukseen. Episodi kutosen jäljiltä Luke oli (oletettavasti) viimeinen hengissä oleva Jedi, jonka vastuulle jäi koko ideologian elvyttäminen... ja sitten Luke ryssi koko homman oman siskonpoikansa kanssa. Kato kummaa, kun jätkä teki sitten Jolee Bindot ja painu omiin oloihinsa häpeämään. Ainakin itselleni episodi 8 kertoi tarpeeksi hyvin ja uskottavasti, miksi ja miten Luke epäonnistui Kylo Renin kohdalla.

Mutta nähtävästi monien mielikuva Lukesta on paljon ruusunpunaisempi kuin minulla. Luke on monille se lapsuuden/nuoruuden nostalginen idoli, jota moni ei voisi mitenkään kuvitella hyökkäämään oman siskonpoikansa kimppuun. Tai jättämään siskoaan oman onnensa nojaan, vaikka taustalla olisi miten suuri häpeä sekä voimattomuuden tunne. Mutta minä [b]voin[/b]. Ja epäilen vahvasti, että voin kiittää siitä Kotoreita.

Sillä Luken hahmon kauhistelulla ei ole mitään tekemistä hahmon erehtyväisyyden kanssa. Erehtyminen ja typerä juonenkäänne on kaksi eri asiaa.

Luke, joka näki vain hyvää isässään ja uskoi loppuun asti tämän kääntymiseen takaisin hyvisten puolelle oman henkensäkin uhalla, oli yhtäkkiä mestaamassa kaverinsa ja siskonsa poikaa vain sen takia, kun sillä oli synkkiä ajatuksia. Olet siinä ihan oikeassa, että Jedi-ritarien elvyttämisen epäonnistuminen olisi voitu sälyttää Luken niskoille (ja se olisi kieltämättä ollut mielenkiintoinen osa Luken tarinassa), jos se olisi tehty ajan kanssa ja kirjoitettu uskottavasti. Nyt sitä ei tehty, vaan se kirjoitettiin ihan paskasti. Koko vitun Last Jedi oli yhtä naamapalmukohtausta kohtauksen perään, joten ei mikään ihme, että Lukenkin hahmo pilattiin lähes täydellisesti.