Katsaus Pillars of Eternity II: Deadfireen – kaikki mitä sinun pitää tietää pelimaailmasta

9.02.2018 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
5
Katsauksessa Pillars of Eternity II: Deadfire – kaikki mitä sinun pitää tietää pelimaailmasta

Pillars of Eternity II: Deadfire -katsaus, osa 1:
Pelimaailma ja lore

Fallout: New Vegasin ja Tyrannyn kaltaisista laaturoolipeleistä tuttu Obsidian julkaisee seuraavaksi jatko-osan Pillars of Eternity -suurteokselleen. Baldur’s Gate -klassikoiden tyyliin tehty Deadfire ilmestyy 3. huhtikuuta tietokoneille ja ennen joulua Switchille, PS4:lle ja Xbox Onelle.

Haastattelimme Deadfiren päätekijöitä kanssa ja saimme testattavaksi pelin ennakkoversion, joten julkaisemme Pelaajalehti.comissa nyt Deadfire-ennakkojuttujen sarjan. Koska erittäin lupaavalta vaikuttava peli voi kiinnostaa muitakin kuin ykkösosan pelanneita, aloitamme tutustumisen pelimaailmaan, Deadfire-saaristoon ja ykkösosan tapahtumiin. Pelitallennuksen voi Mass Effectin tapaan siirtää alkuperäisestä Pillarsista Deadfireen, ja tekijöiden mukaan tulokkaille on tarjolla myös valmiita tallennuspaketteja erilaisilla valinnoilla, joten taustat on todella hyvä tuntea.

Sielut ja pilarit

Pillars of Eternity sijoittuu fantasiamaailmaan nimeltä Eora. Siellä ei eletä tyypillisen keskiaikaista perusfantsua vaan renessanssia, sillä ruuti on tuonut taisteluihin musketit, pistoolit ja jopa tykit.

Pelille nimen antavat ikuisuuden pilarit ovat salaperäisiä jalokivimuodostelmia, joita kutsutaan nimellä adra. Siitä tehdyt pilarit töröttävät maasta ja ulottuvat planeetan ytimeen. Erikoista adrassa on se, että se voi kuljettaa ja säilöä sieluja. Perimätiedon mukaan pilarit kuljettavat kuolleiden sielut jumalten tuomiolle.

Pelimaailma on myös täynnä Rakentajiksi kutsuttujen muinaisihmisten eli engwithiläisten raunioita sekä heidän kuparista ja adrasta rakennettuja koneitaan, joiden tarkoitusta kukaan ei enää ymmärrä.

Eoran suurin erikoisuus ovat kuitenkin itse sielut. Reinkarnaatio eli uudelleensyntyminen on täyttä totta tässä maailmassa. Sieluja kierrätetään yhä uusissa ruumiissa, kunnes ne jauhautuvat aikakausien puristuksessa kosmiseksi tomuksi. Entinen elämä voi herätä eloon kenessä tahansa sivupersoonana, ja tällaista henkilöä kutsutaan nimellä awakened eli herännyt. Modernit tiedemiehet eli animancerit voivat hallita sieluja ja käyttää niitä monenlaisiin tarkoituksiin. Erityiset henkilöt, joita kutsutaan watchereiksi, voivat hallita, jututtaa ja herättää sieluja sekä puhua kuolleille. Pillars-pelien pelaajahahmo on tällainen watcher.

Pillars of Eternity: mitä tapahtui?

Ensimmäinen Pillars sijoittuu Eoran itäiselle mantereelle nimeltä Eastern Reaches ja siellä Dyrwoodin maahan. Dyrwood on Suomi 100 -hengessä pieni ja villi maa, joka on itsenäistynyt isommasta Aedyrin valtakunnasta. Vuosia ennen pelin alkua yksi Eoran jumalista, Eothas eli uudistamisen jumala, ruumiillistui pyhimyksessä nimeltä St. Waidwen, joka aloitti ristiretken Dyrwoodiin. Jumaluus ei kuitenkaan auttanut, kun messias räjäytettiin tuhkaksi atomipommin kaltaisella maagisella Godhammer-pommilla. Sen jälkeen Dyrwoodin lapset alkoivat syntyä sieluttomina ja mielettöminä, ja tätä Waidwen’s Legacy -kirousta pidetään jumalten kostona. Pelaajan on selvitettävä kirouksen syy ja ryhdyttävä muinaisen Caed Nua -linnoituksen valtiaaksi.

Jos haluat tietää Pillars of Eternityn todelliset tapahtumat, lue seuraava juonipaljastusosio. Muussa tapauksessa voit hypätä eteenpäin suoraan Deadfire-osioon.

JUONIPALJASTUKSIA

Eothaksen kuolema ei ole kirouksen todellinen syy, vaan taustalla on salaliitto. Muinainen kuolematon engwithiläinen nimeltä Thaos johtaa salaperäistä järjestöä, jonka tarkoitus on nostaa valtaan jumalten syrjäytetty kuningatar Woedica. Thaoksen kätyrit käyttävät muinaiskoneita imeäkseen syntymättömien lasten sielut maanalaiseen Sun-In-Shadow-rauniokaupunkiin ja käyttävät niitä Woedican paluun polttoaineena.

Pelaajahahmo voi muiden jumalten avustuksella laskeutua maan alle ja kohdata Thaosin, jolloin selviää Pillars-maailman synkin salaisuus. Pelimaailman jumalat ovat keinotekoisia olentoja, jotka rakennettiin ihmisten sieluista muinaisilla Engwith-koneilla. Engwithiläiset saivat selville maailman olevan tarkoitukseton ja jumalaton ja loivat siksi joukon jumalia, jotta ihmisillä olisi syytä käyttäytyä hyveellisesti. Pelaaja voi vapauttaa varastetut sielut aitoihin ruumiisiinsa, lähettää ne muulle, tuhota ne tai jopa auttaa Woedicaa.

JUONIPALJASTUKSET LOPPUVAT

Deadfire-saaristo kutsuu

Kakkososan pommitettu jumala Eothas herää kuolleista ja ruumiillistuu valtavassa muinaisessa adra-patsaassa, joka nähtiin ykkösosassa haudattuna pelaajan linnoituksen alaisiin tunneleihin. Sieluja himoava jumala imee kaikkien lähellä olevien kuolevaisten sielut itselleen, ja henkiin jää vain liki kuollut ja ykköstasolle palautettu pelisankari. Eothas puolestaan kahlaa Godzilla-tyyliin etelään kohti villiä Deadfire-saaristoa, joka tunnetaan merirosvoista, myrskyistä ja merihirviöistä. Pelaajahahmon on seurattava ja ryhdyttävä oman laivansa kapteeniksi, jotta hän voi selvittää Eothaksen aikeet ja jumalten uusimmat juonet.

Deadfire-saaristo koostuu sadoista saarista, joiden ilmasto on joko aavikkoa tai viidakkoa, ja onpa niillä tulivuoriakin. Huhutaan, että siellä on myös muinaisen katastrofin upottamia Atlantiksen kaltaisia kaupunkeja. Maailman teema vaihtuu ykkösosan keskiaikaisesta perusfantsusta enemmän Monkey Islandin ja Assassins’s Creed IV: Black Flagin kaltaiseen piraattityyliin.

Pillarsissa nähdään haltioiden ja kääpiöiden kaltaisia perusrotuja, mutta Deadfirea asuttavat pääasiassa erikoisemmat aumauat, jotka ovat ihmistä isompia ja vahvempia. Deadfiressa tätä kansaa kutsutaan nimellä huana, ja Obsidian pohjaa heidän kulttuurinsa Tyynenmeren saaristokansoihin japanilaisilla vaikutteilla. Pienissä kylissä elävät huanat eivät saa kuitenkaan olla rauhassa, sillä pelissä on käynnissä kolonialismin aika.

Deadfiressa pelaaja joutuu pallottelemaan huanoiden lisäksi kolmen vahvan järjestön tai liittouman kanssa, ja valinnat vaikuttavat todella vahvasti juonenkäänteisiin ja pelimaailman tulevaisuuteen. Saaria yrittävät vallata itselleen tosimaailman Itä-Intian kauppakomppanian kaltaiset organisaatiot. Royal Deadfire Company on toisen aumaua-valtion eli Rauatain edustajia. Valtavasta tulivoimasta tunnettu armeijamainen komppania haluaa liittää saariston suureen keisarikuntaansa. Sen pahin kilpailija on Vailian tasavalloista tuleva Vailian Trading Company, joka pyrkii samaan mutta vähemmän väkivaltaisilla, kierommilla ja epäsuoremmilla keinoilla. Molempia nyppii neljäs osapuoli, kauan sitten Vailiasta tulleista aatelisista kasattu piraattijoukko nimeltä Principi, jonka jäsenet muistuttavat Karibian merirosvoja. Pelaaja voi liittoutua minkä tahansa joukon kanssa tai kulkea täysin itsenäisenä omia polkujaan, mutta kaikki se vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenen kanssa vaihdetaan kanuunankuulia meritaisteluissa.

Pillars of Eternity II: Deadfire -juttusarja jatkuu seuraavaksi toisessa osassa, jossa tutustumme pelin hahmonluontiin.

Pillars of Eternity II: Deadfire -juttusarja

***

Tämä juttu on osa maksettua näkyvyyskampanjaa pelin kustantajan Versus Evilin kanssa. Kustantaja ei ole vaikuttanut jutun sisältöön.

Kommentit

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Maksullinen näkyvyyskampanja...

Älkää ymmärtäkö väärin, ymmärrän että toimintanne tarvitsee massia pysyäkseen ylipäätänsä olemassa, mutta eikös se ollut tämä samainen peli, jonka kuusi (!) sivua pitkä artikkeli myöhästytti myös lehden ilmestymistä?

En väitä mitään mutta herkempi voisi liittää nämä yhteen ja nähdä noin pitkän artikkelin myös osana tätä maksettua näkyvyyskampanjaa. Myönnän toki että itse en ole pelistä erityisen kiinnostunut, tai edes tietoinen, ja sen kautta en tiedä kuinka merkittävä se genressään (tms.) on; eli ehkä tämä on sen verran merkkiteos tai artikkeli sen verran hyvä/mielenkiintoinen/tms että homma kannatti.

Nämä siis ihan pelkkää ajatusvirtaa, enkä ole syyttämässä Pelaajaa mistään. Minua ei myöhästyminenkään haitannut ja pidän myös tavasta, miten tämäkin on merkattu maksetuksi sisällöksi - kuten pitääkin. En lukenut vielä juttua mutta uskon että tämä on tehty hyvällä maulla maksuista huolimatta. Tai ehkä jopa senkin vuoksi.

Mitä tässä sitten yritän sanoa? No en taas edes tiedä. Ihmetytti vain, että ensin tulee harvinaisen pitkä, lehtijulkaisua myöhästyttävä artikkeli samasta pelistä, josta myöhemmin ilmestyy maksettua sisältöä nettiin. Ehkä luen vain artikkelin lehdestä ja päätän sen perusteella henk. koht. mielipiteen, oliko myöhästyminen sen arvoista.

Mikäli saan veikata asiaan liittyen, niin pääsitte tuon näkyvyyshomman (eli kun haluavat pelilleen näkyvyyttä sekä maksaen että haastatteluita ja testejä(?) antaen) takia tekemään noin pitkän haastiksen ja hyvähän se on käyttää hyödyksi. Aika loogista.

Käyttäjän Miika Huttunen kuva
Miika Huttunen
Lainaus zappah

Mikäli saan veikata asiaan liittyen, niin pääsitte tuon näkyvyyshomman (eli kun haluavat pelilleen näkyvyyttä sekä maksaen että haastatteluita ja testejä(?) antaen) takia tekemään noin pitkän haastiksen ja hyvähän se on käyttää hyödyksi. Aika loogista.

Saa ja pitkääkin ihmetellä, jos ihmeelliseltä tuntuu ja me toki vastaamme. Tiedostimme kyllä että kysymyksiä tulee...

Asiassa kävi juuri kuten tuossa lopussa arvelit, eli tämän vuoksi saimme paljon tavallista laajemman pääsyn pelin kehitysversioon sekä kehittäjiin itseensä, joten on mistä kirjoittaa. Normaalisti emme toki kykenisi käyttämään näin paljon aikaa yhdestä pelistä kertomiseen, joten se menisi vähän hukkaan, mutta nyt meille maksetaan siitä, joten siksi näitä tulee.

Kyseessä ei myöskään ole mikään pilipalipeli, vaikkei AAA-tason tuotannosta voida puhua. Ensimmäinen Pillars keräsi ennätysmäärän tukijoita Kickstarterissa, myi yli miljoona kappaletta ja sai korkeita arvosanoja, joten tekijöillä on luonnollisesti kova luotto jatko-osaan.

Joka tapauksessa, jos peli kiinnostaa ja näitä juttuja jatkossa lukee ja jokin tämän kaupallisuuden vuoksi askarruttaa, niin kysykää heti. Pyykkönen tuota peliä meillä testaa ja nämä jutut kirjoittaa, joten hän voi vastata siihen liittyviin kysymyksiin.

Käyttäjän Janne Pyykkönen kuva
Janne Pyykkönen

Miika aika pitkälle tuon selittikin aika hyvin, mutta avaan nyt itsekin, koska olen tässä tapauksessa kirjoittajana. Nämä modernit näkyvyysdiilit toimivat sellaisella logiikalla, että kun sovitaan, että tehdään juttua, saa paremman accessin materiaaliin eli tässä tapauksessa mm. todella varhaiseen previkkaversioon pelistä.

Tässä tapauksessa kirjoittajana diili on aika kiva, sillä rope-ihmisenä Pillars II on yksi odotetuimpia pelejä minulle tänä vuonna, joten siitä tekisi muutenkin mieli kirjoitella kunnolla. Tietysti oleellista on, että tästä ilmoitetaan selkeästi kuten tässäkin. Kiinnostavasti lehden suurta Brennecke-haastattelua tehdessä tätä diiliä ei tosin oltu vielä tehty.

Lainaus

No en taas edes tiedä. Ihmetytti vain, että ensin tulee harvinaisen pitkä, lehtijulkaisua myöhästyttävä artikkeli samasta pelistä, josta myöhemmin ilmestyy maksettua sisältöä nettiin.

Tuota lehtijuttua tehdessä saatiin tietoa ja todella pitkä tunnin hastis, jollaisia sai käytännössä vain 5 pelimediaa maailmassa, mikä perusteli lehden myöhästyttämistä. Tämä nettiin tuotettu kama on kuitenkin täysin erillistä, eikä liity suoraan tuohon haastikseen. Tämä on enemmän hands onia.

Käyttäjän frozen kuva
frozen

Oma cd key on jo laitettu steamiin ja nyt vain saa odotella että pääsee joskus lataan pelin ;)

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Lehteä en ole vieläkään ehtinyt avata (jonka vuoksi sen myöhästyminenkään ei haitannut) mutta kuten uumoilin, niin tämä juttu on hyvällä maulla tehty eikä minkäänlaista maksullista hehkutusta ole havaittavissa. Tosin kuten olen tainnut pariin otteeseen mainita, niin en sellaista olettanut löytävänikään.

Pelikin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tai no, tuo ensimmäisen pelin juoni lähinnä, sillä tuli luettua spoilerit. Itselle ei tämä genre ole oikein ikinä iskenyt mutta noin muuten aina tuon tyyppiset tarinat iskee. Sama juoni jossain vaikkapa Witcher 3:n tyylisen pelimekaniikan omaavassa pelissä ja olisin todella innoissani.

Se mikä näissä myös aina tökkii, on se, että pitäisi pyhittää aikaa ihan älyttömästi. Samaan aikaan kun ei ehdi edes yhden lehden pariin. Paljon jää loistavia teoksia siis ihan tietoisesti pelaamatta mutta niin se on sarjojen ja leffojenkin (jne) saralla.