Arvostelu: Donkey Kong Country: Tropical Freeze

18.02.2014
Kirjoittanut: Ville Arvekari

Donkey Kong Country: Tropical Freeze

Kehittäjä:Retro Studios
Julkaisija:Nintendo
Pelityyppi:Tasoloikka
Pelaajamäärä:1-2 Samalla koneella
Saatavilla:Nintendo Wii U
Arvosteltu Pelaaja-lehdessä:02/2014
Ville Arvekari
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
8/10Pelaaja
8/10Lukijat

Jäitä hattuun, hosuheikit!

Retro Studiosilta saatetaan kaivata Metroid Prime 4:ää, mutta mainion Donkey Kong Country Returnsin jatkokaan ei ole yhtään pöllömpi vaihtoehto. Elvyttihän Nintendon teksasilainen luottostudio viidakon tasoloikkavaltiaan uran kunniakkaasti kolmen vuoden takaisella Wii-pelillään, vieläpä varsin pirullisin ottein. Siinä missä erityyliset Super Mariot ovat aina olleet pääpiirteittäin aloittelijaystävällisiä tasoloikkanautintoja, kravattigorillalla päätettiin haastaa kaksiulotteisen loikinnan konkarit heti ensimmäisen maailman peruskentistä asti. Vielä tänäkin päivänä on muisteltava lämmöllä sitä hampaidenkiristelyn ja lentävien ärräpäiden määrää!

Sama tinkimätön linja ei ole kadonnut minnekään Wii U:n Donkey Kong Country: Tropical Freezessä, jossa apinakatraan banaanitili pannaan kokonaan jäihin. Haastetta piisaa, tuntuma on kohdillaan ja hauskaa riittää, mutta monin paikoin turvallisessa ja varman päälle tehdyssä jatko-osassa ei kenties yllätetä pelaajia samalla tavalla kuin hämmästyttävän monipuoliseksi osoittautuneessa edeltäjässään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Tropical Freeze yhä olisi täynnä erinomaisia oivalluksia ja loppuun asti hiottuja tasoloikkahaasteita.

Toimivaa kaavaa syvennetään uusilla pelattavilla hahmoilla, timanttisella kenttäsuunnittelulla ja lukuisilla vihollistyypeillä. Donkeyn, Diddyn sekä pelattavaan tiimiin liittyvien Dixien ja Crankyn vitsauksena on tällä kertaa pohjoisen porukoilta rantautuvat valloittajaviikingit, jotka tuovat mukanaan pingviineistä, mursuista ja pöllöistä koostuvan soturijoukkonsa lisäksi talven keskelle tropiikkia. Huurtunut viidakko ja omalla ilmeellä varustetut lähisaaret ovatkin hurmaavaa katseltavaa, sillä Wii U:lla teräväpiirtokuorrutus rikastuttaa nintendomaisen simppeliä ulkoasua tuomalla lisäväriä niin taustojen tapahtumiin kuin kamerakikkailuihinkin.
 

Tasoloikkanautinnon tärkein elementti eli tuntuma on ensimetreiltä asti tutun toimiva. Yksinpelissä apuhahmo loikkaa Donkeyn selkään auttaen päätähteä omalla erikoiskyvyllään, kun taas kaksinpelissä toinen pelaaja pelaa valitsemallaan hahmolla täysin itsenäisesti. Yksin pelatessa edellisosassakin mukana keikkunut Diddy voi kannatella Donkeya hypyn aikana rakettirepullaan, kun taas Dixie Kong voi pyrähdyttää pelaajan tavanomaista korkeammalle.

Sitäkin korkeammalle pongahtaa Cranky-vaari, jonka kävelykepin avulla voi loikkia ympäriinsä kuin Roope Ankka Nintendo Entertainment Systemin klassisessa DuckTalesissa ja sen tuoreessa DuckTales Remastered -uusioversiossa. Kepistä on hyötyä myös Wii-edeltäjästä puuttuneissa uintikentissä, joissa vanhus heiluttaa keppiään uintinäppäintä rämpytettäessä. Cranky onkin hauskin ja pelityyliä radikaalein muuttava hahmo, mutta se vaatii myös enemmän taitoa. Kenttäsuunnittelusta voikin bongata usein tiettyjä osuuksia, jotka tuntuvat tietylle apurille suunnitelluilta, mutta toki kentät on koluttavissa kaikilla – ja tietenkin pelkällä Donkeylla itsellään.

Apureista on myös muutakin hyötyä. Sen lisäksi, että apurin myötä pelaaja kestää kahden osuman sijaan neljä osumaa, jokaisella parivaljakolla on oma yhteisliike. Tarpeeksi ison banaanipinon kerättyään Donkey voi Diddyn kanssa muuttaa ruudulla näkyvät viholliset lisäelämiksi, Crankyn kanssa kolikoiksi ja Dixien kanssa keltaisiksi energiasydämiksi, joilla parivaljakon kestävyyttä voi nostaa jopa yli neljän iskun.

Oleellisin pelikokemusta kohentava ero on kuitenkin itse Wii U:n ohjaimessa, jossa ei tarvitse näppäinten puutteen takia sijoitella liikkeitä epätarkan heiluttelun varaan. Toisin sanoen vihollisten kukistamisessa ja pitkissä hypyissä varsin oleellinen kuperkeikka tapahtuu nyt olkanäppäimillä, jolloin liike pysyy visusti pelaajan hallinnassa. Luojan kiitos, sillä omalla kohdalla Wii-edeltäjässä monet turhista kuolemista johtuivat ohjaimen tahattomasta heilauttamisesta. Astetta korkeampaa vaikeustasoakin on mukavampaa pureskella, kun epäonnistumisen syy on useammin ohjausjärjestelmän sijaan itse pelaajassa.
 

Mieleen ei tulekaan kovin monta peliä, joiden pelaaminen olisi samanaikaisesti yhtä hauskaa ja raivostuttavaa kuin Tropical Freezessä. Vihollisten sijoittelu, pelaajan alta murenevat jalansijat, naamalle laukeavat ansat ja liikkuvat tasanteet pitävät visusti huolen, että hosujat syöksyvät vain kohti varmaa kuolemaa. Paikoilleenkaan ei voi jäädä, joten ajoituskykyä, taitoa tai kaupasta ostettavia ylpeydentappajia (tunnetaan myös nimellä helpotukset) tarvitaan.

Kerta toisensa jälkeen on kuitenkin hämmästeltävä, kuinka turhautuneisuuden kasautuessa kuolema korjaa satoaan toistuvasti, mutta rauhoittavan jäähyn jälkeen vaikeimmatkin haasteet tuntuvat taas mahdollisilta. Se vasta palkitsevalta tuntuukin! Tietyt pomotaistelut ovat joissain määrin poikkeuksia, sillä niissä keskittymiskyky herpaantuu lähinnä toistuvien hyökkäyskuvioiden ja yhteenoton pituuden takia. Näissäkin nähdään onneksi muutamia piristäviä tapauksia, kuten uintifysiikan ympärille rakennettu pomovastus.

Mikäli peruskenttien läpäisyssä ei ole tarpeeksi haastetta, mukana on aiemmille Donkey Kong Country -peleille ominaiseen tapaan roppakaupalla salaisuuksia. Kenttiin ujutettuja palapelin osasia saa metsästää kissojen ja koirien kera, kun taas perinteiset K-, O-, N- ja G-kirjaimet on aina kerättävä kentistä kerralla, jotta ne jäisivät talteen. Jopa piilotettuja kenttiä löytyy sen verran mukavasti, että lopputekstienkin jälkeen riittää koluttavaa.

Haasteiden kohtaamisen suurin miinus on, ettei niihin mielellään tartu yhdessä kaverin kanssa. Tuoreemmat Super Mariot ja Raymanit ovat osoittaneet moninpelin hauskuuden jo useaan otteeseen, mutta Tropical Freezessä yhteen hiileen puhaltaminen tuntuu edellisosaakin työläämmältä. Pelaajilta vaaditaan etenkin loppukentissä todellista ajatusten synkronoimista, etteivät tasanteet tuhoudu ja hyppyihin vaadittavat viholliset katoa toisen pelaajan alta. Seurauksena lisäelämät tuntuvat hupenevan yksinpeliäkin tiuhempaan tahtiin.

Donkey Kong Country: Tropical Freeze on ansiokas jatko-osa, jonka muutamat epäkohdat korostuvat lähinnä siksi, että nykyloikintojen taso on erittäin kova. Rimaa ovat nostaneet sekä itse Nintendo että Ubisoft Montpellier, joiden rinnalla Retro Studios pysyttelee apinan raivolla.